Vanhojen talojen pelastaminen ei välttämättä jokaisen humanistin mielestä ole kovin ylevä tavoite elämäntyölle. Onhan olemassa monia paljon tärkeämpiäkin ja oikeasti merkittäviä, maailman olemassa oloa uhkaavia vaaroja kuin vanhojen talojen katoaminen. Kyllä vain, näin on. Mutta, vanhat talot ovat muutakin kuin vain hengettömiä huoneita. Seinät pitävät sisällään monta tarinaa monista ihmisistä. Ne ovat antaneet suojan ja näyttämön erilaisille arjen ja juhlan tapahtumille; syntymälle ja kuolemalle, kasvamiselle ja vanhenemiselle, maanantaiaamuille ja lauantai-illoille, häille ja hautajaisille.
Ja ne seinät! Niiden rakentaminen on ollut ihan jotain muuta kuin, mitä tämän päivän rakentaminen on. Niillä työvälineillä ja niissä olosuhteissa! Kuinka moni nykypäivän timpureista enää vastaavaan kykenisi? Kuinka monella rakentajalla olisi edes teoriassa sellaista kokemusta tai tietotaitoa, jota sata vuotta vanhan rakennuksen kirvesmiehellä oli?
Seinät voisivat kertoa paljon. On meidän tehtävämme suojata vanhojen seinien elämä, jotta sukupolvet meidänkin jälkeemme voisivat luomoutua niiden tarjoamista tarinoista.
Vanhat talot ovat mittaamattoman arvokkaita, eikä kerran menetettyä saa koskaan takaisin. Omaksi elämäntehtäväkseni olen valinnut vanhojen talojen puolesta puhumisen. Jokainen vanha talo kätkee sisäänsä monia iloja ja suruja, toiveita ja unelmia, salaisuuksia ja toteutuneita tarinoita. Vanha talo on myös koti - sekä menneille, nykyiselle että hyvin hoidettuna myös tuleville sukupolville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti