maanantai 7. lokakuuta 2013

KUKKAMÄKI

Oma rakkauteni vanhoja taloja kohtaan syntyi hyvin nuorena. Oman isoäiti synnyinkotia Asikkalassa asusti hänen vanhempi poikamiesveljensä. Vanha torppa oli nimeltään Kukkamäki, koska se sijaitsi kauniilla paikalla mäen päällä keskellä kukkamerta. Omissa mielikuvissani paikka oli aina aurinkoinen ja valoisa. Varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi pihalla oli myös navetta, talli, kaksikerroksinen nukkumaaitta, suola-aitta, riihi ja sauna. Ollessani kolmevuotias pihapiirin ulkopuolelle rakennettu riihi paloi ja ihmeellistä kyllä muistan, kuinka seisoimme sen edessä avuttomina isoja liekkejä katsomassa. Mäen alla kulki pieni oja, jonka varressa oli pienenpieni sauna. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten tallissa asui työteliäs suomenhevonen ja pihalla alati haukkuva pystykorva.  

Torppaan ei ollut tehty mitään muutoksia sataan vuoteen. Pelkäänpä, ettei siellä kukaan ollut siivonnut kahteenkymmeneen vuoteen isoisoäitini muutettua pois, kun itse aloin vuosittaiset siivoustalkooni 12-vuotiaana. Isovanhempieni luota oli Kukkamäkeen viisi kilometriä kapeaa hiekkatietä, jonka poljin joka kesä useampana vuotena. Isoeno laittoi pihalle kiehumaan suuren valurautapadallisen vettä pyykinpesua varten ja minun tehtäväni oli irroittaa verhot, matot ja muut tekstiilit pesua varten, pestä ikkunat,  kuurata lattiat ja poimia pöydälle kukkia. Isoeno keitti lopuksi kunnon pannukahvit. Koko päivä urakkaan meni ja enemmänkin olisi kulutettua saanut, vaikka peräkamariin en saanutkaan jalallani astua. Nämä siivoustalkooni jatkuivat monta vuotta ja jokaisella kerralla kiinnyin paikkaan aina enemmän. 

Kukkamäki on oma sielunmaisemani, joka on nyt valitettavasti jo uusilla omistajilla. Olen kuullut, että talo on "hienosti remontoitu", mutta en ole halunnut mennä sinne käymään, vaikka tervetullut kuulemma olisinkin. Kaikki talot - tai edes vanhat talot - eivät jätä sydämeen jälkeä, mutta kun sellainen jää, ei sitä pois saa. Nykyinen kotini Metsänkylän kartano on kuin suuri Kukkamäki. Samalla tavoin kuin Kukkamäki, on sekin merkinnyt sydämeni elämäni loppuun asti. Toivon, ettei minun koskaan tarvitsisi muuttaa täältä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti