tiistai 3. helmikuuta 2015

MITÄ JOS HALUAISIMME VÄHEMMÄN?

Aika usein Navetalle tarjotaan kuolinpesän tai perikunnan tavaroita. Jonkun vanhaa kahvikuppia, toisen käytössä ollutta vaatenaulakkoa, moneen kertaan kuljettua ovea ja kädessä kulunutta kahvaa, räsymattoja ja aikanaan purettuja ikkunoita. Muistoja, jonkun arkea. Se on surullista. Toisaalta tavaroiden tuojat ovat iloisia siitä, että ne eivät päädy kaatopaikalle tai hakkeeksi. Se olisi vielä surullisempaa. Nyt esineen tuojan mielessä elää toivo, että joku antamaisi sille toisen elämän, toisen mahdollisuuden. Mitä jos ostaisimmekin vähemmän tavaroita, arvostaisimme jo käytössä olevaa enemmän? Silloin suhde arkisin käyttämiimme tuotteisiin muuttuisi syvemmäksi ja syntyisi syvempiä muistoja. Myönnetään - kun olen viimeksi ostanut uuden puseron, tuskin ostin sen tarpeeseen. Kaapissa on monta vanhaakin. Halusin piristyä ja tuntea itseni uudeksi. Mitä jos haluaisimme vähemmän asioita - kuluttaminen vähenisi ja pystyisimme maksamaan tuotteesta enemmän heille, jotka sen valmistavat. Syntyisi laadukkaampia ja kestävämpiä tuotteita. Hyvän kierre olisi valmis. Ja maailma kaunis.