keskiviikko 30. lokakuuta 2013

FACEBOOK -RYHMÄ "PELASTETAAN VANHAT TALOT"

Noin vuosi sitten sukelsin pitkin hampain Facebookin saloihin. Pyysin apua parilta sukulaiselta, jotka hehkuttivat vanhojen luokkakavereiden ja muiden ystävien löytymisestä sen kautta. Ei voi olla totta, että minä, joka olen ihan sinut monenkin nettiohjelman kanssa, voin asennoitua sivustoon näin negatiivisesti.. Navetalla pitää olla omat FB-sivut ja sen vuoksi on minunkin siihen perehdyttävä. Näin päätin. Jo seuraavana päivänä perustin oman ryhmän vanhojen talojen pelastajille ja nyt jäseniä on noin 1300. En tiedä, onko se paljon vai vähän, mutta keskustelu on jäsenten kesken kiitettävän vilkasta. Alussa sivuilla oli esillä myyntiin tulleita vanhoja taloja (pelastettavaksi), mutta nyt sisältö on muuttunut enemmän kunnostukseen keskittyväksi. Vinkkejä kysytään ja niitä auliisti myös annetaan. On hienoa, että sivusto on alkanut elää omaa elämäänsä ja haluan kovasti uskoa, että sen kautta välittyvän tiedon avulla tehdään vanhojen talojen kunnostuksessa muutama virhe vähemmän. 

maanantai 21. lokakuuta 2013

KESÄKODIN KUNNOSTAMINEN RENTOUTTAA

Vanhan talon rakastaminen ei ole vaikeaa. Taloon ja paikkaan on joskus helpompi kiintyä kuin johonkin immateriaaliseen. Johtuuko se siitä, että huolenpito ja vaivannäkö palkitsee aina? Yhdessä tekeminenkin voi olla nautittavaa. Parhaimmillaan. Monella asiakkaallamme kesäpaikan kunnostaminen on perheen yhteinen juttu. Kun kyseessä ei ole koti, ei työtä tarvitse tehdä aikataulun mukaan, eikä ole niin noponuukaa, jos tapetointi ei ihan onnistukaan. Tärkeintä on tekeminen ja yhden nurkan valmiiksi saattaminen. Sitten voi taas hengähtää hetken ja nauttia kesästä. Talvella on aikaa lueskella alan kirjoja ja palata mielessä kesän aurinkoisiin päiviin ja punamullan keittoon. 

tiistai 15. lokakuuta 2013

NAVETTA.COM

Navetta.com syntyi kolme vuotta sitten, kun halusimme saada Metsänkylän Navetan vanhat ovet, ikkunat ja tulisijatarvikkeet esille nettiin kuvineen ja niin, että ne olisivat helposti mittojen mukaan haettavissa. Ruokahalu kasvoi tuttuun tapaan ja pikku hiljaa toivoimme mukaan myös vanhoihin taloihin keskittyneet ammattilaiset sekä välityksessämme olevat hirsikehikot. Nämä kaikki toki olivat jo vanhoilla sivuillamme, mutta hyvin suppeasti esitettyinä. Ilman kuvia, eikä niitä ollut mahdollista etsiä muuten kuin selailemalla. Ohjelma syntyi ja toiveistammekin entisestäänkin laajentuneena. Suomessa ei ole montaa vanhojen rakennustarvikkeiden varaosapankkia, mutta mukana on heistä lisäksemme muutama muukin. Navetta.comissa voi ilmoittaa myös yksityinen myyjä; joko rakennustarvikkeitaan, hirsikehikkoaan tai jopa kiinteistöään. Osaajan on mahdollista tehdä veloitukseton ilmoituksensa myös itse. 

Nyt meillä on ohjelmasta jo toinen versio, joka on entistä ehompi. Versio on mahdollista myös kääntää muille kielille, joten nyt suunnitellaan markkinoiden keräämistä yhdelle sivustolle. Olisi se hienoa, jos portaalimme olisi niin käytetty, ettei vanhaa taloa myydessä kukaan voisi sitä sivuuttaa. Tai että jos kuka tahansa Euroopassa etsii vanhaa kaakeliuunia, olisi ensimmäiseksi mieleen tuleva myyntikanava Navetta.com. Kuka se sanoikaan, että tavoitteita ei saa asettaa liian matalalle!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

VANHA TALO - VANHA KOTI

Tuntuu niin kylmältä puhua vain taloista, kun kyseessä on kuitenkin koti. Koti on paikka, jossa asutaan, kun taas talo on vain seinät ilman tarinoita. Noin teoreettisesti ajatellen. Vanha talo on useimmiten vielä enemmän koti, koska sitä joutuu kunnostamaan, hoitamaan ja huoltamaan enemmän kuin uutta taloa. Vanha totuushan on, että kun jonkun asian eteen joutuu tekemään töitä, tulee siitä itselle aina vain tärkeämpi. Jos jotain taas saa liian helposti, on siitä myös helpompi luopua. Kun vanhasta talosta rakentaa kodin itselleen, ei sitä tee heppoisin perustein. Järkisyyt eivät anna kimmoiketta kunnostukselle, vaan taustalla on jo työtä aloittaessa paljon tunnetta. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

KUKKAMÄKI

Oma rakkauteni vanhoja taloja kohtaan syntyi hyvin nuorena. Oman isoäiti synnyinkotia Asikkalassa asusti hänen vanhempi poikamiesveljensä. Vanha torppa oli nimeltään Kukkamäki, koska se sijaitsi kauniilla paikalla mäen päällä keskellä kukkamerta. Omissa mielikuvissani paikka oli aina aurinkoinen ja valoisa. Varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi pihalla oli myös navetta, talli, kaksikerroksinen nukkumaaitta, suola-aitta, riihi ja sauna. Ollessani kolmevuotias pihapiirin ulkopuolelle rakennettu riihi paloi ja ihmeellistä kyllä muistan, kuinka seisoimme sen edessä avuttomina isoja liekkejä katsomassa. Mäen alla kulki pieni oja, jonka varressa oli pienenpieni sauna. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten tallissa asui työteliäs suomenhevonen ja pihalla alati haukkuva pystykorva.  

Torppaan ei ollut tehty mitään muutoksia sataan vuoteen. Pelkäänpä, ettei siellä kukaan ollut siivonnut kahteenkymmeneen vuoteen isoisoäitini muutettua pois, kun itse aloin vuosittaiset siivoustalkooni 12-vuotiaana. Isovanhempieni luota oli Kukkamäkeen viisi kilometriä kapeaa hiekkatietä, jonka poljin joka kesä useampana vuotena. Isoeno laittoi pihalle kiehumaan suuren valurautapadallisen vettä pyykinpesua varten ja minun tehtäväni oli irroittaa verhot, matot ja muut tekstiilit pesua varten, pestä ikkunat,  kuurata lattiat ja poimia pöydälle kukkia. Isoeno keitti lopuksi kunnon pannukahvit. Koko päivä urakkaan meni ja enemmänkin olisi kulutettua saanut, vaikka peräkamariin en saanutkaan jalallani astua. Nämä siivoustalkooni jatkuivat monta vuotta ja jokaisella kerralla kiinnyin paikkaan aina enemmän. 

Kukkamäki on oma sielunmaisemani, joka on nyt valitettavasti jo uusilla omistajilla. Olen kuullut, että talo on "hienosti remontoitu", mutta en ole halunnut mennä sinne käymään, vaikka tervetullut kuulemma olisinkin. Kaikki talot - tai edes vanhat talot - eivät jätä sydämeen jälkeä, mutta kun sellainen jää, ei sitä pois saa. Nykyinen kotini Metsänkylän kartano on kuin suuri Kukkamäki. Samalla tavoin kuin Kukkamäki, on sekin merkinnyt sydämeni elämäni loppuun asti. Toivon, ettei minun koskaan tarvitsisi muuttaa täältä pois.

tiistai 1. lokakuuta 2013

VANHAT TALOT - MONET TARINAT

Vanhojen talojen pelastaminen ei välttämättä jokaisen humanistin mielestä ole kovin ylevä tavoite elämäntyölle. Onhan olemassa monia paljon tärkeämpiäkin ja oikeasti merkittäviä, maailman olemassa oloa uhkaavia vaaroja kuin vanhojen talojen katoaminen. Kyllä vain, näin on. Mutta, vanhat talot ovat muutakin kuin vain hengettömiä huoneita. Seinät pitävät sisällään monta tarinaa monista ihmisistä. Ne ovat antaneet suojan ja näyttämön erilaisille arjen ja juhlan tapahtumille; syntymälle ja kuolemalle, kasvamiselle ja vanhenemiselle, maanantaiaamuille ja lauantai-illoille, häille ja hautajaisille.  

Ja ne seinät! Niiden rakentaminen on ollut ihan jotain muuta kuin, mitä tämän päivän rakentaminen on. Niillä työvälineillä ja niissä olosuhteissa! Kuinka moni nykypäivän timpureista enää vastaavaan kykenisi? Kuinka monella rakentajalla olisi edes teoriassa sellaista kokemusta tai tietotaitoa, jota sata vuotta vanhan rakennuksen kirvesmiehellä oli?

Seinät voisivat kertoa paljon. On meidän tehtävämme suojata vanhojen seinien elämä, jotta sukupolvet meidänkin jälkeemme voisivat luomoutua niiden tarjoamista tarinoista.