maanantai 8. lokakuuta 2018

KATOT KUNNOSSA - ELÄMÄ MALLILLAAN

Meillä on vastuullamme noin parikymmentä eri kokoista ja vaihteleviin tarpeisiin aikoinaan rakennettua taloa. Käyttötarkoitukset ovat muuttuneet vuosikymmenten ja -satojen saatossa. Kaikille ei enää ole käyttöä, mutta purkaakaan ei haluta. Kullakin on paikkansa pihapiirissä - ja voihan sitä käyttöä joskus joku keksiä. Itsekin asumme vanhassa hevostallissa, josta hevoset ovat aikoinaan muuttaneet pois kuivurin tieltä. Tärkeää olisi pitää rakennukset kunnossa, ettei mitään peruuttamatonta vahinkoa pääse syntymään. Kattojen kunnossa pysyminen on huolettanut kaikista eniten. Malleja kun on erilaisia: savi- ja betonitiiltä, pärettä, saumapeltiä, tiilijäljitelmäpeltiä ja aaltopeltiä - eri aikakausien ratkaisuja. Voi sitä onnea, kun tänä kesänä törmäsin "kattomieheen". Mies ja pakettiauto -yritys on erikoistunut kattojen kunnossapitoon - ei niinkään rakentamiseen. Työ aloitettiin jo pahimmin notkolla olevasta katosta, johon vaihdettiin pari pehmennyttä ruodetta, lisättiin naakkaverkot ja putsattiin tasaisempi katonosa sammaleesta ja suojakäsiteltiin tulevaa kasvustoa varten. Vielä on monta kattoa läpikäymättä, mutta työ on nyt selvästi ammattilaisen hoidossa. Aion pitää tästä miehestä kovaa kiinni!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

ETUOIKEUTENA KOTI

On niitä, jotka haluavat kasvattaa itselleen juuret ja niitä, jotka tekevät kaikkensa välttääkseen juurtumisen. Kuuntelen kauhulla tarinoita, kuinka joku on muuttanut elämänsä aikana kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Ei onnistuisi minulta. Vaihdan suutaria, hammaslääkäriä, kampaajaa tai kukkakauppaa vain pakon edessä. Jotain ihan peruuttamattoman kammottavaa tarvitsee tapahtua, että hylkäisin uskottuni. Suutari tuntee lempikenkäni, joita on korjattu jo "viimeistä kertaa" viisi vuotta, hammaslääkäri on mainio tanssittaja kesäjuhlissa, kampaaja suosittelee hyviä lomamatkakohteita ja kukkakauppias hoitaa tilanteen kotiin jopa silloin, kun saamme vieraita satojen kilometrien päästä. "Ai heille kylään? Noh, valkoista ja tummanvihreää laitetaan...!" Tämä on koti. 
Meillä kaikilla vanhojen talojen asukkailla ja niitä haikailevilla on korostunut tarve kiinnittyä johonkin. Näemme yllin kyllin vaivaa rakentaaksemme ympärillemme itsemme näköisen pesän, johon käpertyä. Oleellisena osana kotiin kuuluu myös ympäristö ja ihmiset, joita tarvitsemme joka viikko ja joka päivä. Koti on etuoikeus, jota kaikki eivät osaa kaivata. 

lauantai 17. maaliskuuta 2018

RYHMÄN VOIMAA

Liityin kuutisen vuotta sitten Facebookiin -uteliaisuudesta. Samainen uteliaisuus sai liittymispäivänä klikkaamaan kohtaa Perusta ryhmä ja koska aihe nyt sattuu olemaan lähellä sydäntäni, tuli ryhmän nimeksi Pelastetaan Vanhat Talot!. Kutsuin ryhmään muutaman tutun alan ammattilaisen ja sitten jäimme yhdessä odottelemaan, mitä tuleman pitää. Tällä hetkellä jäseniä on viittä vaille 40 000 ja keskustelu ryhmän sisällä antoisaa. Tarkoitus on mahdollistaa vertaistuki silloin, kun vanhan kunnostamisessa tulee tenkkapoo; kaivataan henkistä tukea  tai vinkkejä itse tekemiseen. Tärkeintä on kuitenkin huomata, että muitakin samalla tavoin ajattelevia on. Jos minä en kunnosta omaa taloani, katoaa pala yhteistä perintöämme. Ihan jokainen pienenkin torpan korjaaja tekee kulttuurityötä. Välillä työ väsyttää ja siksi on hyvä saada nojata toiseen.

tiistai 16. tammikuuta 2018

KIINTEISTÖVERO JA PURKULUPA - YLLYTTÄÄKÖ VALTIO VANHOJEN RAKENNUSTEN PURKUUN?

Monilla valtion toimenpiteillä voitaisiin vaikuttaa vanhojen talojen suojeluun. Vanhojen talojen rakennuskantamme on nolottavan pieni verrattuna muihin Euroopan maihin ja joskus tuntuu siltä, että tämän hiipuvan kansallisomaisuuden puolesta puhujia on liian vähän. Miksi, oi miksi, purkuluvan on tultava samassa kuoressa rakennusluvan kanssa silloin, kun uuden rakennuksen tieltä on jyrättävä vanha talo? En tuomitse purkua, mutta jos aikaa olisi enemmän, olisi rakentajalla mahdollisuus etsiä rakennusosille uutta käyttötarkoitusta ja kierrätysmahdollisuuksia. Laki on tässä asiassa kierrätyksen kannalla, mutta kun on kiire ja vimma päästä uuden talon kimppuun, voi kauniit ajatukset helposti unohtua. Pyydän: lähettäkää rakennusvirastosta ensin purkulupa ja parin viikon viiveellä varsinainen rakennuslupa. 

On toinenkin valtion edesauttama toimi, joka yllyttää purkamaan - tai ei ainakaan tue vastakkaista toimintaa. Kiinteistövero. Vanhoilla maatiloilla on neliöitä runsaasti. Pihapiirissä saattaa olla useampikin rakennus, jolla ei ole varsinaista järkevää käyttötarkoitusta, mutta jotka ovat tärkeä osa vanhaa pihapiiriä. Muutaman vuoden sisällä kiinteistöveroa on kiristetty noin parillakymmenellä prosentilla. Kaikki neliöt eivät tietenkään ole samalla tavalla verotettuja, mutta vanhojen talojen ja pihapiirien asukkaita nimenomaan maaseudulla korotus rokottaa. Miksi ylläpitää makasiineja ja aittoja, jos kunnostamisen ilosta joutuu vuosittain maksamaan valtiolle? Ja entäs, jos kaikki ajattelisivat järkevästi ja purkaisivat nämä pienet ja tärkeät pihapiirin osat? Jälleen kadotettaisiin osa yhteisestä kulttuuriperinnöstämme, jota ei voi myöhemmin hankkia takaisin mistään hinnasta.