maanantai 28. elokuuta 2017

VANHAT ESINEET JAKAVAT MIELIHYVÄÄ KAUNEUDELLAAN

Me vanhojen talojen omistajat taidamme auttamatta olla myös vanhojen tavaroiden kerääjiä. Olen tullut siihen tulokseen, että kysymys ei ole varsinaisesti itse esineistä - siitä mihin sitä käytetään tai tarvitaan - vaan siitä, että usein vanhat esineet vain yksinkertaisesti ovat niin kauniita, että jo niiden katselu aiheuttaa mielihyvää. Tuotteet on aikoinaan valmistettu tarkoitustaan varten ja juuri tuo estetiikan puhtaus ja yksinkertaisuus on se, joka ainakin itseeni vetoaa. Esineistä on kuitenkin myös helppo luopua niitä arvostaville uusille omistajille. Itse ainakin koen olevani vain osa niiden historiaa ja elinkaarta, mutta mielelläni jaan iloa myös eteenpäin. Tämän olen monesti kokenut Metsänkylän Navetalla, kun meille myyntiin tulleet vanhat tavarat tuottavat ensin iloa meille ja muille kävijöille - ja sitten ne löytävät kodin, jossa niihin muodostetaan intiimimpi suhde. Miettikää, kuinka monta tarinaa arkisinkin 100-vuotias työkalu tai kippo voisi kertoa?

Pois ei voi kuitenkaan heittää. Tässä kohtaa vertaisin ikääntynyttä esinettä viherkasviin. Isoäitini aina sanoi, ettei henkitoreissaankaan pihisevää kasvia saa heittää pois, vaan sen pitää saada kokea rauhallinen ja arvokas kuolema. Sama koskee vanhoja esineitä. Jos mahdollisuutta lempeään korjaamiseen ei vain yksinkertaisesti enää ole, on esineen annettava hitaasti hiipua pois. Parhaimmillaan sille keksii uuden käyttötarkoituksen eri olomuodossa tai käyttötarkoituksessa. Tai ainakin osalle siitä.