tiistai 5. elokuuta 2014

PELASTAKAA PERHE - PELASTAKAA VANHA TALO!

Kun yksitoista vuotta sitten aloittelin Metsänkylän Navetan toimintaa, meillä oli kolme pientä lasta. Vanhin oli neljävuotias ja nuorin kolme kuukautta vanha. Siinä välissä oli vielä yksi. En missään nimessä halunnut olla erossa lapsista, mutta kaipasin omia ajatuksia ja pähkinöitä purtavaksi. Lapset olivat työssäni mukana niinkuin maatiloilla on tapana olla. Tein työtä ja olin saatavilla oleva äiti, ihan niinkuin nytkin. Perhe tulee ykkösenä ja osaksi siksi Navetta oli yleisölle auki ainoastaan sunnuntaisin kolme tuntia. Tällä järjestelyllä mahdollistimme sen, että hoitajia ei tarvittu, vaan mieheni oli silloin omasta työstään vapaalla ja kotona katsomassa lasten perään. Nyt tuo aukioloaika nimenomaan sunnuntaisin on osoittautunut pelkästään hyväksi jutuksi, sillä suurin osa vieraistamme pääsee silloin Metsänkylään koko perheen voimin. Vanhan talon pelastamisesta on selvästikin tullut perheen yhteinen projekti. (No jaa, lapset saattavat olla kiinnostuneempia alpakoista, kissoista ja pannukakuista kuin vanhoista ovista, mutta  samalta pihalta löytyvät kaikki..) Kunnostustyö vaatii suuren ponnistuksen ja kun perhe osallistuu siihen yhdessä, on vanhalla talollakin mahdollisuus. On palkitsevaa seurata, kuinka lapset rauhoittuvat nauttimaan erilaisesta sunnuntaipäivästä. En ole kertaakaan nähnyt yhtäkään lasta Navetalla istumassa ja pelaamassa puhelimensa kanssa. Se tarkoittanee sitä, että lähistöllä on muutakin mielenkiintoista nähtävää ja tekemistä.