tiistai 13. syyskuuta 2016

TALOFILOSOFIAA

Talolla on aina sielu - se on totta. Jotta vanhaan taloon voi rakastua - kuten moni meistä on tehnyt - on talolla oltava sielu. Pelkät kauniit seinät eivät vakuuta, saati synnytä aitoa ja kaiken kestävää rakkautta. Talojen sielusta puhutaan tai kirjoitetaan kuitenkin suhteellisen harvoin. Aina silloin tällöin huomaan palaavani Kaj Nymanin Talojen kieli -teokseen, jota suosittelen lämpimästi.
Kirjassa on monia viisaita ajatuksia, joita poimin tähän:


Kulttuurimme ihmisten tapa olla olemassa on kirjoitettuna taloihin. 

Luonnosta voisi oppia, että evoluutuo ei ole sitä että vahvin voittaa, vaan että se jää eloon joka on tarpeeksi nöyrä oppiakseen mitä merkitsee olla osa ympäristöä.

Kauneus ei ole olemassa jossain jossakin arkkitehtuurin kielen ulkopuolella, vaan se syntyy kun taiteilija käyttää taitamaansa kieltä. Kauneutta ei voi esittää vaan se näyttäytyy taiteessa. Ja kun se näyttäytyy, käyttäjä kokee sen aisteillaan, ruumiillaan. Hänet täyttää ilo. Esine, talo, kaupunki ikään kuin tulee käyttäjää vastaan ja hän voi solmia siihen henkilökohtaisen suhteen.