sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

RUOTSALAINEN BYGGNADSVÅRD

On varmaankin totta, että me täällä Suomessa emme ole aivan Ruotsin tasolla vanhojen rakennustemme suojelussa ja että meillä olisi paljon opittavaa naapurilta. Koko alan termikin on väärä; me suojelemme ja he hoitavat. Mutta me tulemme kovaa vauhtia perässä! Vanhojen talojen kunnostaminen on toki juhlavasti suojelua, mutta ennen kaikkea hoitoa ja huolehtivaista ylläpitoa. Meille vanhoissa taloissa asuville kysymys on kuitenkin kodista ja sen vaalimisesta. Uskon, että näin on Ruotsissakin. Mahdollisuudet oikeanlaiseen hoivaan ovat toki siellä astetta helpommat, koska materiaalia ja tietoa on hyvin saatavilla. Olen iloilla huomannut, että viimeisen kymmenen vuoden aikana alalle on tullut paljon lisää toimijoita ja alan koulutusta on nyt Suomessakin jo helpompaa saada. Kun vain vielä saisimme rakennustarvikkeiden kierrätyspisteitä lisää ympäri Suomea, ei tilanne olisi ollenkaan niin surkea!   

torstai 13. maaliskuuta 2014

9. -LUOKKALAISIA TULEVIA YRITTÄJIÄ KÄYMÄSSÄ

15-vuotiaat nuoret ovat ihania. Viime vuonna Navetalla kävi neljä bussilastillista naapurikoulun yläasteen nuoria tutustumassa paikalliseen yritykseen Yrittäjyyspäivänä. Hieno idea koululta ja pieni haaste meille puhua yrittäjyydestä ja yrityksestämme - neljä kertaa samat jutut aamupäivän aikana. Nuorille, jotka eivät tunnu olevan kiinnostuneita yhtään ja joiden katse tipahtaa aina säännöllisin väliajoin kännykkään. Noh, vuosi sitten olimme aamupäivän päätteeksi sitä mieltä, että taisi mennä huonosti ja nuorilla aamupäivä hukkaan. Se siitä sitten. Pari viikkoa sitten saimme viestin, jossa aamupäivärumba pyydettiin uusimaan, koska nuorilta oli tullut niin paljon positiivista palautetta. Ilmeisesti alpakat olivat hurmanneet! Nyt ote oli meilläkin jo rutinoituneempi ja ote nuoriin .. hm .. nopeatahtisempi. Kännykät pysyivät piilossa ja pari kysymystäkin tuli. Yrittäjyys on kiva ammatti; saa tehdä päivän mittaan monenlaista työtä. Kuten toimia oppaana. 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

ONKO SUOMESSA ENÄÄ PIENIÄ VALIMOITA?

Pääsin eilen tutustumaan valimoon ja onnekseni myös näkemään itse valun. Olipas mielenkiintoista! Olen jo kolme vuotta yrittänyt löytää Suomesta valimoa, joka suostuisi valmistamaan meidän tarvitsemiamme suhteellisen pieniä eriä vanhan mallin mukaisia valurautaisia tuotteita. Ei ole löytynyt ja täytyy sanoa, että koko prosessi on ollut kyllä haastava. En helposti anna periksi, mutta kun nyt olen malliräppänäni kanssa ottanut yhteyttä noin kymmeneen valimoon, en ole löytänyt sellaista, jota näin pienet piiperrykset kiinnostaisi. Ala on keskittynyt ja rautavalimoita on koko Suomessa enää noin kaksikymmentä, joista puolet yli 10 henkeä työllistäviä (=suuria, joita ei ainakaan kiinnosta). Noh, nyt siis kuitenkin pääsin sisään yhteen näistä kymmenestä ja hiekkavalua seuraamaan samalla, kun hain mallini pois. Mahtaa moni olla kateellinen! Mallit hain pois siksi, että Puolasta otti minuun yhteyttä pienen valimon johtaja tiedustellakseen, voisimmeko tehdä yhteistyötä. Puolalaisten kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen kustannuksista ja niin on meillä Domuksella kohta tarjolla valurautaisia säleikköventtiilejä, joita kysellään vähintään joka toinen päivä. Jippii! Miksi meillä täällä Suomessa pienet työt eivät kiinnosta ja mihin tämä asenne johtaa?

lauantai 1. maaliskuuta 2014

LOMAN TARKOITUS

Loma on ollut hyvä silloin, kun siltä on mukava palata töihin ja lomamatka on tehnyt tehtävänsä silloin, kun kotiin on kiva tulla. Uskokaa tai älkää, niin matkalaukkujen purkaminen ja lomapyykin selvittäminen on ihan parasta. Elämänsä laittaa taas ojennukseen hetken poikkeustilan jälkeen. Samalla voi esim. siivota jääkaapin, pestä kivilattiat, siirtää paksuimmat talvivaatteet varastoon, tehdä lihakeiton ja leipoa sämpylöitä, käydä tunnin lenkillä lonkkavikaisen koiran kanssa, pestä jälleen pyykkiä jne. 

Ps. Olipas antoisaa nähdä itävaltalaista vuoristoarkkitehtuuria ja todeta, että kyllä meidän punamultaiset mökkimme päihittävät pieni-ikkunaiset tirolilaismajat mennen tullen. Onkohan kulttuuritaustalla mitään merkitystä tämän mielipiteen synnyssä?