perjantai 29. kesäkuuta 2018

ETUOIKEUTENA KOTI

On niitä, jotka haluavat kasvattaa itselleen juuret ja niitä, jotka tekevät kaikkensa välttääkseen juurtumisen. Kuuntelen kauhulla tarinoita, kuinka joku on muuttanut elämänsä aikana kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Ei onnistuisi minulta. Vaihdan suutaria, hammaslääkäriä, kampaajaa tai kukkakauppaa vain pakon edessä. Jotain ihan peruuttamattoman kammottavaa tarvitsee tapahtua, että hylkäisin uskottuni. Suutari tuntee lempikenkäni, joita on korjattu jo "viimeistä kertaa" viisi vuotta, hammaslääkäri on mainio tanssittaja kesäjuhlissa, kampaaja suosittelee hyviä lomamatkakohteita ja kukkakauppias hoitaa tilanteen kotiin jopa silloin, kun saamme vieraita satojen kilometrien päästä. "Ai heille kylään? Noh, valkoista ja tummanvihreää laitetaan...!" Tämä on koti. 
Meillä kaikilla vanhojen talojen asukkailla ja niitä haikailevilla on korostunut tarve kiinnittyä johonkin. Näemme yllin kyllin vaivaa rakentaaksemme ympärillemme itsemme näköisen pesän, johon käpertyä. Oleellisena osana kotiin kuuluu myös ympäristö ja ihmiset, joita tarvitsemme joka viikko ja joka päivä. Koti on etuoikeus, jota kaikki eivät osaa kaivata. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti