lauantai 13. toukokuuta 2017

MITÄ TAPAHTUU KYLILLE JA KAUPUNGEILLE?

Harrastan maaseudulla ajelua. Se on ehdottomasti antoisin tapa matkustaa myös ulkomailla. Viime lauantaina tarkoitus oli ajaa Hämeenlinnasta Hausjärven kautta Lahteen, mutta koska aikaa oli runsaasti, käännyin parikin kertaa ympäri seuratakseni moottoripyöräletkaa pikkutielle. He yleensä tuntevat mielenkiintoisimmat ja kauniimmat maisematiet - näin olen kuullut asianosaiselta ystävältämme. Ja voi, miten antoisaa se oli! Suomessa on niin kaunista ja hyvinhoidettua maaseutua. Toki on sitä toistakin, mutta kyllä me saamme olla suomalaisina ylpeitä avarista pelloistamme ja vihreistä, monimuotoisista metsistämme. Pysähtelin pienissä kahviloissa ja kirpputoreilla, tilakaupassa ja life style -kaupassakin. Kannattaa kokeilla joskus, mitä valtateiltä poikkeaminen tuo tullessaan. Usko maaseudun kehittymiseen on ainakin itselläni tällä hetkellä vahvempi kuin luottamus pienten kuntakeskusten ja kaupunkien muutoskykyyn. Maaseudulla yritystoimintaa on vähän, mutta niiden joukossa on helmiä. Suurempi ongelma on niinkin lähellä itseäni kuin Hämeenlinnassa. Kaupunkiin on rakennettu kauppakeskus keskustan tuntumaan, eikä kivijalkakauppa vieläkään ole toipunut parin vuoden takaisista avajaisista. Pääkävelykadulla on pelkkää tyhjää liiketilaa. Toki muuttaneiden tilalle on tullut uusia toimijoita, mutta asiakkaiden herättely varsinkin Hämeessä vie aikaa. Riittääkö yrittäjien rahkeet, sillä uusista tulijoistakin osa on jo ehtinyt siirtyä muualle. Hämeenlinnassa varsinainen kaupankäynti käydään kymmenen kilometrin päässä Tiiriössä isoissa keskusliikkeissä, mutta käydäänkö kunnolla keskustelua siitä, mikä kaupunkien rooli muuallakin Suomessa tulisi olla? Aika surullista, jos ravintolat ja kahvilat ovat vain multikansallisia ketjuja ja itse ruokailu vain pakon edessä suoritettava toimenpide. Samalla tavoin voisi ajatella tätä kahtiajakautuneisuutta nytkin; pakolliset ostokset suoritetaan kauppakeskuksissa, mutta kaupunkikeskustaan tullaan viettämään laatuaikaa. Riittääkö se ravintoloitsijoille ja erikoiskauppiaille liiketoiminnan pyörittämiseksi? Ja mitä kaupunki voisi tehdä tukeakseen kaupunkikeskustan pitämistä elävänä? Aihe on meille kaikille yhteinen, koska riippumatta siitä käytämmekö keskustan varsinaisia palveluita, on julkinen tila osa omaa identiteettiämme, eikä tyhjät liiketilat nostata yhdenkään ohikulkijan mielialaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti