Vanhat talot ovat mittaamattoman arvokkaita, eikä kerran menetettyä saa koskaan takaisin. Omaksi elämäntehtäväkseni olen valinnut vanhojen talojen puolesta puhumisen. Jokainen vanha talo kätkee sisäänsä monia iloja ja suruja, toiveita ja unelmia, salaisuuksia ja toteutuneita tarinoita. Vanha talo on myös koti - sekä menneille, nykyiselle että hyvin hoidettuna myös tuleville sukupolville.
tiistai 15. syyskuuta 2015
VANHAN TALON ELÄMÄ JA OSUUTEMME SIITÄ
Monet sanovat, että vanhan talon kunnostaminen on matka. Miksi sen pitäisi olla muuta? Miksi asioiden tarvitsee aina tulla valmiiksi? Eikö elämä kokonaisuudessaan ole matka, joka alkaa aamusta ja päättyy iltaan? Vanhan talon kunnostaminen on myös tutustumista taloon ja sen elämään, johon itse osallistumme vain pienellä panoksella. Tulemme, olemme hetken ja luovutamme talon eteenpäin seuraavalle asukkaalle. Niin itse suhtaudumme omaan kotiimme ja maatilaamme. Tilalla on ollut asutusta todistetusti vuodesta 1453 lähtien (jolloin ylipäänsä alettiin pitää Hattulan kirkonkirjoja) ja elämä jatkunee meidänkin jälkeemme. Oma talomme on vuodelta 1910 ja asukkaina ennen meitä oli hevosia, kanoja ja lampaita - nyt viimeiset 16 vuotta meidän perheemme. Kyllä mahtaisivat eläimet tätä nykytilaa ihmetellä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen ihan samaa mieltä tuosta yksittäisen ihmisen tai omistajan väliaikaisuudesta yhden talon elinkaaressa. Jotenkin stressikin helpottaa korjausten kanssa kun ymmärtää kaiken hetkellisyyden. Silti mielekkyys ei katoa mihinkään, pikemminkin päinvastoin.
VastaaPoistaTuovi