lauantai 12. huhtikuuta 2014

MISTÄ LÖYTÄÄ TIETOA KAUPUNKIEN, KUNTIEN JA VALTION MYYNNISSÄ OLEVISTA VANHOISTA KIINTEISTÖISTÄ?

"Helsingin kaupunki valmistautuu myymään lähivuosina lukuisia omistamiaan rakennuksia. Myyntiin on valittu rakennuksia, joille ei ole tiedossa kaupungin omaa käyttöä. Osaan rakennuksista liittyy suojelutavoitteita tai niiden käyttö on rajattu tiettyihin tarkoituksiin, joiden toteutuminen varmistetaan kaavamääräyksillä.
Rakennusten myynnillä halutaankin helpottaa kaupungin korjaustaakkaa ja kerätä tarvittuja varoja koulujen, päiväkotien ja muiden palvelutilojen korjauksiin. Myytävien kohteiden hinnoittelu perustuu niiden käypään arvoon." (Näin kirjasi Kiinteistölautakunta pöytäkirjassaan 6.9.2012.)

Tämä on yleinen linja monessa Suomen kaupungissa, mutta mistä ihmeestä tavallinen asunnon etsijä löytää tietoa näistä myytävistä kiinteistöistä? Käytäntö on kirjavaa. Usein kaupunki on tehnyt sopimuksen yhden kiinteistönvälitysyrityksen kanssa. Tämä taas ilmoittaa myytävästä kiinteistöstä omien käytäntöjensä mukaisesti. Useimmiten ilmoittelu on paikallista. Kaupunkien Tilapalvelut eivät usein ole listanneet edes omille sivuilleen myynnissä olevia kiinteistöjä. Uudet rakennukset eivät meitä kiinnosta, mutta ne vanhat! Olemme yrittäneet kontaktoida sekä Tilapalveluja että kiinteistövnälittäjiä mahdollisuudesta ilmoittaa veloituksetta Navetta.comissa, mutta tuntuu siltä, että mitä vähemmän vaivaa kiinteistön myynnistä on, sen parempi. Ostajan motivaatiolla ylläpitää vanhaa rakennuskantaa ei tunnu olevan mitään merkitystä. Rakennus on saatava pois julkisilta niskoilta ja melkeinpä parempi, jos se purettaisiin ostajan havitellessa vain tonttia. Eipä ainakaan tule jälkivaateita myyjälle. Näinkö vähän meillä arvostetaan vanhaa rakennuskantaa? Kauniit puheet eivät riitä - kuka toimisi??

1 kommentti:

  1. Omassa asuinkunnassa kunta ei aktiivisesti edes halua myydä vanhoja suojelumerkittyjä rakennuksia yksityiselle. Paremmat rahat tontista maksaa grynderi, joka vetää vanhan rakennuksen nurin ja rakentaa tilalle kunnan suosiollisella kaavoitusavulla kerrostalon, jonka asuntomyynti kattaa kyllä ison tonttihinnan. Kukapa yksityinen voisi maksaa saman rahan kunnostusta kaipaavasta rakennuksesta tontteineen. Meidän kunnalle kun ainut arvo tuntuu olevan riihikuiva raha, ei kulttuuri- ja rakennushistoria.

    Kunta voi myös näppärästi ostaa perikunnalta hyvällä paikalla sijaitsevan suojellun, autiona olleen talon, pelotellen myyjää että kun myy yksityiselle kunnostettavaksi niin kohta olet oikeudessa kun löytyy yllätyksiä. Myy siis kunnalle purettavaksi, ei tule jälkikäteen harmeja. Laitetaanpa tämä purkuvelvoite oikein kauppakirjaan niin saadaan suojelumerkinnästä huolimatta purettua helpommin kun se ely ja museo kuitenkin siinä välissä yrittää jotain kysellä. Ja kun talo on purettu, kerrostaloa kaavoitetaan tilalle. Kyseessä ei suinkaan ole edes kaupunki, vaan alle 10 000 asukkaan pikkukunta, jossa kerrostalot mahtuisi kyllä muuallekin. Miksi ne täytyy survoa rky-alueen viereen, vanhojen talojen tilalle. Arvoa ei tänäkään päivänä nähdä, vaikka täälläkin 60-70-luvun surulliset esimerkit ovat ihan kaikkien nähtävissä.

    Surullista mutta totta.

    VastaaPoista