MUISTATKO, MIKÄ SYTYTTI?

Kohtaan omassa työssäni päivittäin asiakkaita, jotka puhuvat vanhasta talostaan innoissaan ja silmät hehkuen. Muistan joskus Navetan alkuaikoina huvittuneena mietineeni, kuinka aluksi näytetään toisillemme kuvia poikaystävästä, sitten koiranpennusta, lapsista - ja jossain vaiheessa talorotiskosta. Mistä tuo kiintymys ja halu uhrata aikaa ja tarmoa on saanut alkunsa? Miksi juuri tuosta nimenomaisesta talosta on tullut tärkeä? Kyse voi olla hoivavietistä, jonka portaan kaiteelle unohtunut rähjäinen takki on herättänyt: "Joku on täällä tehnyt aikoinaan pihatöitä, kantanut huolta talosta ja nyt se on jäänyt ilman hoitajaa - minun täytyy ehdottomasti ottaa juuri tämä talo vastuulleni". Toisaalta taas kaunis auringonpaiste juuri oikeasta suunnasta on saattanut herättää esteetikon tai lattian narina kutsua muistoja omasta mummolasta: "Tämä on se mummola, jonka haluan omille lapsenlapsilleni tarjota". Harvoin kyse on järkisyistä ja siksi vertaisinkin vanhojen talojen omistajien suhteen syntyä rakastumiseen. Klik - ja se oli siinä. Viisaat neuvovat, että jos epäröintiä matkan varrella esiintyykin, kannattaa muistella syytä, minkä takia toiseen (taloon siis) aikoinaan rakastui.