perjantai 21. helmikuuta 2014

KAUPUNKIKUVAN SIIVOUSTA VAI MITÄ?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että 130 ravintoloitsijaa aikoo tulevana kesänä mielenilmauksena jättää terassinsa avaamatta, jollei kaupungin rakennusvalvontavirasto tarkista antamiaan ohjeita terassien kalustuksen ja auringonvarjojen suhteen. Rakennusvalvonnan mukaan kalusteet eivät saa olla muovia ta kestopuuta eikä varjoissa tai aitauksissa saa olla logotekstejä. Ravintoloiden mukaan kyseessä ei monenkaan terassin kohdalla ole ihan pieni investointi, vaan pahimmassa tapauksessa koko terassi joudutaan rakentamaan uudestaan. Kaupunkien katukuva on nykyisellään erittäin kirjava, vaikka ravintoloiden kohdalla ns. ryhtiliike tehtäisiinkin. Vaikuttaisiko tällainen kurinpalautus loppujen lopuksi kuitenkaan kovin paljon? Näitä ohjeita määrittävät virkamiehet matkustelevat maailmalla ja ihailevat eteläeurooppalaisten kaupunkien moninaisuutta, mutta täällä halutaan "pitää kaupunkikuva yhtenäisenä". Tulee myös mieleeni, että eikö tässä nyt ole jo kysymys Vuoden Epäekologisuus -teosta, jos kaikki logolliset varjot joudutaan kärräämään kaatopaikalle ja korvaamaan uusilla? Ihan oma aiheensa on sitten se, että miten ihmeessä terassit saisi näyttämään joltain muulta kuin kadun päälle liimatulta karsinalta?

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

TAAS KÄVI NÄIN!

Hmmhmm.. Miten tässä taas näin kävi? Navetalla on jo yleinen vitsi, että jonkun pitäisi kävellä perässäni kuiskaamassa aina säännöllisin väliajoin "ei, en tee", "ei, en osallistu", "ei, ei onnistu suostutteluun".. Joskus joudun vetkutellen tunnustamaan, että "hmm, taas kävi näin, että menin lupaamaan.. jne..." Ei ole totta, Pia! Tämän päivän saldona lupauduin Perinnekotimessuille 29.3. Turkuun puhumaan aiheesta Vanhan talon uusi elämä - miten talon saa soveltumaan uuteen tarkoitukseen mahdollisimman pienin muutoksin? Ideoimme messujärjestäjä Krista Ahosen kanssa esitystä, jossa kuvin esittelen kahvilassa, Navetalla, Domuksella ja ehkä kotonammekin tehtyjä käyttötarkoituksen vaatimia - toivon mukaan hienovaraisia - muutostöitä ja korjauksia. Näkökulma on mielenkiintoinen ja puolustuksena itselleni pakottaudun samalla opettelemaan uuden kameran käyttöä ja ottamaan kuvia, joita voi hyödyntää muuhunkin tarkoitukseen.  

tiistai 18. helmikuuta 2014

OVI - TALON KÄYNTIKORTTI

Otsikko on kliseitä täynnä, mutta parempaakaan vertauskuvaa en keksi. Kymmenen vuotta olen saanut tutustustua vanhoihin oviin Navetalla ja täytyy sanoa, että nyt ulkomailla katse ja kamera kääntyvät todella herkästi nimeonomaan rakennuksen pääoveen. Vanhoissa eteläeurooppalaisissa kaupungeissa rakennusten arkkitehtuuri on melko samankaltaista, mutta eroja löytyykin sitten ovissa. Värieroja, kokoeroja, muotoeroja.. Ovet kertovat sekä rakennuksen asukkaista, ajasta että kulttuurista enemmän kuin ikkunat tai seinät. Jo pelkästään oven merkitys rajaamassa julkista ja yksityistä tilaa määrittää sille tehtävän, joka on erityisen tärkeä. Jos nyt tekisin graduani, tekisin sen ehdottomasti ovista. 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

OSAAJIEN TIETOTAITOA JAOSSA

Olemme nyt nelisen vuotta järjestäneet Navetalla Vanhan Talon Salat -kursseja ja luentoja. Tarkoitus on päivän johdannolla tehdä sukellus kyseiseen osaamiseen ja joskus ehkä omaksua uusi taitokin. Tai ainakin välttää isoimmat virheet esim. pinkopahvituksessa tai vanhojen ikkunoiden kunnostuksessa. Ihan älyttömän upeaa on, että kurssien pitäjiksi on löytynyt innokkaita alan osaajia, jotka ovat saaneet pelkästään positiivista palautetta osallistujilta. Nyt keväälle on monta hyvää kurssia tarjolla; pinkopahvitusta, ikkunankunnostusta (myös pidemmälle menevää puuosien korjausta), taontaa, huonekalujen pintakäsittelyä ja hirsitöitä. Ps. Kevään ensimmäisellä kurssilla maaliskuun ensimmäisenä lauantaina seppämestari Suolahti jakaa Janakkalassa tietämystään taonnasta!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

KUKA TOIMISI LOIMAAN PUOLESTA?

Suomesssa on hienoja vanhoja puutalokaupunkeja, jotka ovat jo saaneet puolestapuhujansa ja -tekijänsä. Joissakin tapauksissa ponnistus vanhan kaupunkikuvan säilyttämiseen on tullut kaupungin johdolta, mutta useimmiten taustalla taitaa olla yhden äänekkään ja toimeliaan kaupunkilaisen aloittama asian puolesta toimiminen. Monesti toiminnan on aktivoinut vanhan huonokuntoisen talon hankkiminen ja sen kunnostamisen nouseminen liki elämäntehtäväksi. Tämä käytännön toimiminen on saattanut innostaa naapuria tekemään samoin ja edelleen seuraavaa naapuria jne. Älkäämme väheksykö esimerkin voimaa! Meillä on hyviä esimerkkejä kaupungeista, joille on käynyt hyvin; Hanko, Porvoo, Rauma, Tammisaari jne. Kuka alkaisi toimia Loimaan puolesta? 

tiistai 4. helmikuuta 2014

YLE PUHEESSA TÄNÄÄN

Yle Puheen toimittaja Kati Turtola kävi viime viikolla tekemässä juttua toimintamme ideologiasta ja vähän filosofiastakin. Hän oli perehtynyt toimintaamme todella hyvin ja kysyi melko tiukkoja kysymyksiä. Joskus tällaiset toimittajien vaatimat kiteytykset ovat todella tarpeen, jotta itsekin pysähtyisi miettimään arkisten puuhastelujen tarkoitusta. Tämän päivän oivallus oli se, että kyllä meidän kaikki erilaiset touhumme tähtäävät siihen, että pystyisimme auttamaan yksittäistä vanhan talon kunnostajaa ja ylläpitäjää työssään. Ylevät rakennushistorioitsijoiden ja museoihmisten vaateet siitä, että vanhoja taloja on suojeltava valuvat hiekkaan, jos tarjolla ei ole tietoa, taitoa tai materiaaleja juuri heille, jotka taloja omistavat. Suurin osa taloista on kuitenkin yksityisessä omistuksessa ja ymmärtääkseni siihen suuntaan ollaan menossa enenevässä määrin. Vanhalle talolle turvallisia materiaaleja - sekä vanhoja että uusia - , kursseja ja luentoja, tietoa erikoistöiden osaajista, myytäviä tai siirrettäviä kiinteistöjä jne. Niiden tarjoaminen on meidän tehtävämme. Auttamalla yhden vanhan talon omistajaa haluamme suojella suomalaista vanhaa rakennuskantaa (ei enempää, eikä vähempää..). Ps. Juttu tulee ulos tänään klo 16.30.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

MILLOIN UUSI ON HISTORIAA?

Vanhan talon kunnostamisessa on monia filosofia kysymyksiä, joihin vastaaminen ei ole ihan helppoa. Kuvitelkaa maatila, jonka rakennuksista suurin osa on 1800-luvun alusta. Keskellä pihaa on 1990-luvulla rakennettu punatiilinen matala asuintalo, joka on ihan kohtuullisessa kunnossa. Mitä tehdä? Purkaakaan ei voi, mutta ei se pihaan sovi ollenkaan. Olisi edes 70-luvun retroa.. Entäs sitten vanhaan taloon 50-luvulla vaihdetut ikkunat? Eivät ihan istu sata vuotta vanhempaan taloon, mutta ovat kuitenkin tehty tiheäsyisestä puusta ja osa talon historiaa. Ja nekin sentään jo ainakin kuusikymmentä vuotta vanhat. Aika harvoin kunnostaja selviää työstään ilman vastaavanlaisia pulmia. Talon historiaa ovat uudemmatkin muutostyöt, vaikka niiden hyväksyminen onkin joskus hidas prosessi. Ehkäpä niiden arvon löytää vasta tulevat sukupolvet. Mikäli ovat säilyneet siihen asti.