Monilla valtion toimenpiteillä voitaisiin vaikuttaa vanhojen talojen suojeluun. Vanhojen talojen rakennuskantamme on nolottavan pieni verrattuna muihin Euroopan maihin ja joskus tuntuu siltä, että tämän hiipuvan kansallisomaisuuden puolesta puhujia on liian vähän. Miksi, oi miksi, purkuluvan on tultava samassa kuoressa rakennusluvan kanssa silloin, kun uuden rakennuksen tieltä on jyrättävä vanha talo? En tuomitse purkua, mutta jos aikaa olisi enemmän, olisi rakentajalla mahdollisuus etsiä rakennusosille uutta käyttötarkoitusta ja kierrätysmahdollisuuksia. Laki on tässä asiassa kierrätyksen kannalla, mutta kun on kiire ja vimma päästä uuden talon kimppuun, voi kauniit ajatukset helposti unohtua. Pyydän: lähettäkää rakennusvirastosta ensin purkulupa ja parin viikon viiveellä varsinainen rakennuslupa.
On toinenkin valtion edesauttama toimi, joka yllyttää purkamaan - tai ei ainakaan tue vastakkaista toimintaa. Kiinteistövero. Vanhoilla maatiloilla on neliöitä runsaasti. Pihapiirissä saattaa olla useampikin rakennus, jolla ei ole varsinaista järkevää käyttötarkoitusta, mutta jotka ovat tärkeä osa vanhaa pihapiiriä. Muutaman vuoden sisällä kiinteistöveroa on kiristetty noin parillakymmenellä prosentilla. Kaikki neliöt eivät tietenkään ole samalla tavalla verotettuja, mutta vanhojen talojen ja pihapiirien asukkaita nimenomaan maaseudulla korotus rokottaa. Miksi ylläpitää makasiineja ja aittoja, jos kunnostamisen ilosta joutuu vuosittain maksamaan valtiolle? Ja entäs, jos kaikki ajattelisivat järkevästi ja purkaisivat nämä pienet ja tärkeät pihapiirin osat? Jälleen kadotettaisiin osa yhteisestä kulttuuriperinnöstämme, jota ei voi myöhemmin hankkia takaisin mistään hinnasta.