tiistai 18. marraskuuta 2014

MUISTATKO, MIKÄ SYTYTTI?

Kohtaan omassa työssäni päivittäin asiakkaita, jotka puhuvat vanhasta talostaan innoissaan ja silmät hehkuen. Muistan joskus Navetan alkuaikoina huvittuneena mietineeni, kuinka aluksi näytetään toisillemme kuvia poikaystävästä, sitten koiranpennusta, lapsista - ja jossain vaiheessa talorotiskosta. Mistä tuo kiintymys ja halu uhrata aikaa ja tarmoa on saanut alkunsa? Miksi juuri tuosta nimenomaisesta talosta on tullut tärkeä? Kyse voi olla hoivavietistä, jonka portaan kaiteelle unohtunut rähjäinen takki on herättänyt: "Joku on täällä tehnyt aikoinaan pihatöitä, kantanut huolta talosta ja nyt se on jäänyt ilman hoitajaa - minun täytyy ehdottomasti ottaa juuri tämä talo vastuulleni". Toisaalta taas kaunis auringonpaiste juuri oikeasta suunnasta on saattanut herättää esteetikon tai lattian narina kutsua muistoja omasta mummolasta: "Tämä on se mummola, jonka haluan omille lapsenlapsilleni tarjota". Harvoin kyse on järkisyistä ja siksi vertaisinkin vanhojen talojen omistajien suhteen syntyä rakastumiseen. Klik - ja se oli siinä. Viisaat neuvovat, että jos epäröintiä matkan varrella esiintyykin, kannattaa muistella syytä, minkä takia toiseen (taloon siis) aikoinaan rakastui.    

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Uskon että asia on niinkin että vanha talo hoitaa myös asukastaan. Terveisin Valkoisen Pelargonian Maria

    VastaaPoista
  2. Tästä olen kirjoittanut omaan blogiinkin. Rakkautta ensi silmäyksellä! Suhdetta pitää hoitaa samoin kuin avioliittoaan. Toissa kesän piristys oli se, että kuvittelimme juuri muuttaneemme tähän miljööseen ja ihastelimme, mitä kaikkea ihanaa silmiemme alka onkaan. Toimi! Ensihuuma oli tavoitettavissa. Ruusunpunaa ei arki aina ole, mutta paljon aihetta kiitollisuuteen. Tuija

    VastaaPoista