Vanhat talot ovat mittaamattoman arvokkaita, eikä kerran menetettyä saa koskaan takaisin. Omaksi elämäntehtäväkseni olen valinnut vanhojen talojen puolesta puhumisen. Jokainen vanha talo kätkee sisäänsä monia iloja ja suruja, toiveita ja unelmia, salaisuuksia ja toteutuneita tarinoita. Vanha talo on myös koti - sekä menneille, nykyiselle että hyvin hoidettuna myös tuleville sukupolville.
tiistai 6. tammikuuta 2015
KUMMITUSRAKENNUKSIA?
Hämeen Sanomat uutisoi tänään Liesjärven koulusta Tammelasta. Myynnissä on 3300 neliön koulurakennus, 700 m2 rivitalo ja vielä jokunen lisärakennus. Koulurakennus on vuodelta 1959. Kiinteistö on ollut myynnissä (ja tyhjillään) nyt jo neljä vuotta, mutta kauppoja ei ole syntynyt. Arvatkaa, mikä on hintapyyntö tällä hetkellä? 120 000 euroa - siis satakaksikymmentätuhatta. Kaunishan se ei ole, eikä sille ole varmasti helppo keksiä uutta käyttötarkoitusta, mutta hinta on pysähdyttävä. Lämmityskulut ovat vuosittain 40 000 euroa, joten mitä pitäisi tehdä? Purkaminenkin maksaa. Kuinka kauan Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän kannattaa maksaa ylläpitokuluja? Jääkö rakennukset kummitusrakennuksiksi ja rumentamaan, jos lämmitystä ei kustanneta tai ympäristöä ylläpidetä? Koska raha vain ei enää riitä? Nämä samat kysymykset tulevat vastaan monen 1950-, 1960- ja 1970-luvulla rakennetun kiinteistön suhteen. Asuinalueiden ikärakenteet muuttuvat niin, että isoja kouluja ja harrastetiloja jää vajaalle käytölle, eikä uutta käyttötarkoitusta enää keksitä. Monia rakennuksia on vuosien myötä laajennettu niin, että aikanaan sopusuhtainen ja edustavakin arkkitehtuuri on muuttunut sekavaksi kyhäelmäksi. Surullista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)